Yle uutisoi lahjakkuuden löytämisen tai tunnistamisen vaikeudesta ja Ylen jutussa Anita Olkinuora kertoo: "Meissä kaikissa on jossain määrin lahjakkuutta, tai ainakin osaamista. Näin ajatellen kukaan meistä ei voi olla sellainen, että ei osaisi mitään. Lahjakkuus on eräänlaista sisäsyntyistä lahjaa, mutta sen muuttaminen todelliseksi osaamiseksi vaatii harjoittelua ja toistoa."
Samassa jutussa kuvataan lahjakkuuden lajeja olevan satoja. Minkälaista lahjattomuutta se sitten osoittaa ettemme osaa hyödyntää tätä ihmisissä olevaa lahjakkuutta ja kehittää siitä kyvykkyyttä?
Terry Prachet kuvaa tätä romaanissaan Elävät kuvat Gingerin suulla: "Kaikki ne ihmiset, jotka eivät koskaan keksi, mitä he todella haluavat tehdä tai millä alalla he ovat oikeasti hyviä. Kaikki ne pojat, jotka ryhtyvät sepiksi koska heidän isänsä oliva seppiä. Kaikki ne ihmiset, joista tulisi loistavia huilunsoittajia, mutta jotka vanhenevat ja kuolevat näkemättä koskaan minkäänlaista musiikki-instrumenttia, joten heistä tulee huilistin sijaan huonoja kyntömiehiä. Kaikki ne ihmiset, jotka eivät koskaan keksi todellisia lahjojaan."
Miksi sen lahjakkuuden hyödyntäminen olisi tärkeää?
Tähän voisi tietenkin ladella kaikenlaisia syitä kansantalouden pystyssäpitämisestä ja kilpailukyvystä mutta totean sen näin.
On aivan hitokseen mahtavaa tehdä sitä mistä tykkää ja missä on oikeasti hyvä ja vielä kehittää sitä omaa kyvykkyyttään siinä omalla lahjakkuuden alueella.
1 kommentti :
Hyvin todettu! t. Marjut
Lähetä kommentti