Olen viime aikoina pohtinut ammattilaisuutta, ammatti-indentiteettiä ja sitä mikä tekee jostakin ammattimiehen ja jostakin toisesta ei. Tässä kun tuntuu pätevän se sanonta ettei pelkkä kirves tee vielä kirvesmiestä. Tässä yhteydessä olen törmännyt myös arvoihin enkä nyt tarkoita sitä hintaa minkä ammattimies työstään veloittaa tai kirves ja mies vahingoillaan aiheuttavat, vaan sitä henkistä näkökulmaa. Siis sitä mitä eri ihmiset arvostavat ja miten he tekemisiään katsovat arvojen näkökulmasta. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä että humanisti arvostaa vaikkapa oikeudenmukaisuutta, taidetta tai luonnon kaunetta ja markkinointimaakari itseohjautuvuutta, omaa ilmaisua ja luovuutta.
"Koskaan ei ole aikaa tehdä kunnolla mutta aina on aikaa korjata".
Työ on kuulunut suomalaisten arvomaailmaan vankasti. Luterilainen "Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi"-mentaliteetti on leimannut tekemistä. Jopa niin vankasti että se on osa kansallista identiteettiä.
"Ei työ miestä pahenna, ellei mies työtä".
Katselin taannoin ammattimiestä työssään. Päättelin hänen arvojensa ja asenteensa perusteella hänen olevan ammattimies ja päällimmäisenä loisti into. Hän oli innostunut siitä mitä teki. Sen sijaan yhdistävänä tekijänä näille kirves ja mies-tyypeille tuntuu olevan se ettei paljon kiinnosta. Haasteeksi tuleekin aina se että mistä löytää sen ammattimiehen, koska ammattimies on aina ammattimies.
Ammattimies se on murtomieskin.
Sen todistaa vaikka Portsmouthin yliopiston tutkimus murtovarkaista. Ammattimurtovarkaat ovat asiantuntijoita etsiessään järjestelmällisesti arvoesineitä asunnosta. He ovat nopeita, keskittyvät vain harvoihin arvokkaisiin esineisiin ja eivät kuluta aikaansa tiloissa, joista ei yleensä löydy arvoesineitä kuten kylpyhuone*. Tutkimukseen osallistunut tohtori Claire Nee kuvasi kaksi ominaisuutta ammattilaisessa. Ammattilainen osaa tunnistaa ympäristössä asiat, jotka ovat merkityksellisiä lopputuloksen kannalta ja enemmän tai vähemmän automaattisesti käyttää taitojaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Ammattimiehellä on siis niin sanotusti silmää ja näkemystä kuinka haluttuun lopputulokseen päästään.
*Tarinan opetus voisi olla siis se että pöytähopeat kannattaa säilyttää kylpyhuoneessa, niin ne eivät lähde niin helposti ammattilaisen matkaan, amatööri taas särkee ja sotkee koko kämpän.
2 kommenttia :
Myös sanonta "hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä" pitää paikkansa, kun arvioidaan, kuka on ammattilainen ja kuka amatööri. Viimeksimainittu käyttää kaiken aikansa ja energiansa sekavaan tolskaamiseen, kun taas asiansa osaava tekijä tietää, mikä on olennaista ja tekee sen.
Juuri tuo tuli hyvin ilmi tuossa Portsmouthin yliopiston tutkimuksessa. Verrokkina olleet opiskelijat haahuilivat, tekivät amatöörien virheitä ja käyttivät huomattavasti enemmän aikaa kuin ammattilainen.
Lähetä kommentti